LIKE luotasi alan kehittämistarpeita työpajassa

LIKE kokosi infra- ja liikennealan kehittämisverkoston pohtimaan yhteisiä kehittämistarpeita

30.10.2017 klo 12-15

Paikka: Liikennevirasto, Pasila

Puheenjohtaja: Mikko Leppänen (MANK ry)

Puheenjohtaja Mikko Leppänen pitää aloituspuheenvuoroa

Paikalla:Jukka Anttila (YIT)

Miia Asikainen (Liikennevirasto)

Magnus Frisk (Infra ry)

Heikki Halttula (Viasys VDC)

Tuomas Hörkkö (Civilpoint)

Jari Kainuvaara (Espoon kaupunki)

Hanna Kemppainen (Kuntaliitto)

Matti Kiiskinen (SKOL)

Antti Knuutila (MANK ry)

Kaarle Korhonen (Pöyry)

Tuomas Lonka (Proxion)

Manu Marttinen (NCC)

Heli Mattila (Liikennevirasto)

Outi Nietola (Metsäteollisuus)

Seppo Oinonen (Liikennevirasto)

Nina Raitanen (Tieyhdistys)

Timo Saarenketo (Roadscanners)

Mikko Saarinen (Proxion)

Anna Saarlo (Liikennevirasto)

Ville Suntio (Destia)

Harri Yli-Villamo (VR-track)

 

Tervetulosanat, esittäytyminen ja puheenjohtajan avauspuhe

Tilaisuuden kokoonkutsuja (Antti Knuutila, LIKE/MANK) toivotti väen tervetulleeksi ja esitteli päivän ohjelman. Tilaisuuden osallistujat esittäytyivät, ja kertoivat lyhyesti terveisensä ja odotuksensa yhteisen kehittämisen suhteen. Monissa puheenvuoroissa kuultiin tarve entistä vahvemmalle yhteistyölle; alan kehittämistä ja osaajien varmistamista tehdään pienillä resursseilla, joten yhteistyöstä koetaan löytyvän suuri voimavara.

 

Puheenjohtajan avauspuheenvuoro: Yhteistyötä alan kehittämisessä tulee viedä seuraavalle tasolle

Puheenjohtaja Mikko Leppänen loi avauspuheenvuorossaan katsauksen alan kehittämisen taustaan. Vuosituhannen alussa TEKES oli vahvasti mukana alan kehittämisessä, mutta sen rooli ei kuitenkaan kantanut ja kehittynyt toivotusti. Osaamisklubitoiminta syntyi rakentamaan yhteistyötä, ja vuoden 2012 työpajoissa teemoina on ollut infra-ja liikennealan osaamisen kehittäminen, alan toimijoiden yhteistyöverkoston rakentaminen ja yhteisen vision tavoittelu. Nämä ajatukset ovat toimineet myös LIKE:n pohjana; tarve toimijoita verkottavalle, yhteiselle osaamista ja kehittämistä edistävälle taholle on ollut koko ajan. LIKE:n painopisteitä ovat alan osaamisen kehittäminen, alan imagon kehittäminen ja alatietouden lisääminen, alan työelämän, oppilaitosten ja viranomaisten yhteistyön kehittäminen, T&K&I- toiminnan edistäminen, ja LIKE:n verkoston kehittäminen.

Puheenjohtaja Leppänen korosti vielä yhteistyön tarpeellisuutta ja yhteistyön kehittämistä seuraavalle tasolle; tarpeiden yhteiseen määrittelyyn, alan yhteisen kehittämisagendan luontiin, ja yhteistyön syventämiseen kehittämishankkeiden toteuttamisessa.

 

Avauspuheenvuoro herätti keskustelua; nuorten rooli työelämässä, koulutusreformi ja opetushallinnon muutokset, T/K- toiminta, tilaajatoiminnan kehittäminen ja akateeminen osaaminen esillä

Ensimmäisenä Matti Kiiskinen (SKOL ry) toi esiin tilaajan vaikutuksen nuorten rooliin alalla; pitkän kokemuksen suosimisen sijaan tulisi päästää paremmin esiin lyhyemmän kokemuksen henkilöitä, joilla on uusin osaaminen ja jo hankittu hyvä ammattitaito. Harri Yli-Villamo (VR-track) näki tilanteen samalla tavalla. Nykyään mitä vanhempi ja mitä enemmän vuosia, sitä enemmän pääsee vaikuttamaan.

Magnus Frisk (Infra ry) näki nykyhetkessä myös paljon hyvää. Magnus korosti opetushallinnon muutoksia; tutkintolautakuntien työn päättyminen on johtanut osaamisen ennakointifoorumin syntyyn, ja nyt hakuun on tulossa työelämätoimikuntapaikat. Magnus muistutti työelämätoimikuntien olevan avoimia; niihin voi hakeutua kuka vain.

Timo Saarenketo (Roadscanners) näki toimintaympäristössä olleen liikaa ns. ”varman päälle pelaamista.” Noin 20 vuotta sitten tielaitosuudistuksen jälkeen siloinen tiehallinto päätti, että se ei tee tutkimus- ja kehittämistoimintaa, vaan se jää teollisuudelle. RHK:ssa oltiin avoimempia asialle, ja siellä päästiin kokeilemaan paremmin. Monille tuotteille ja ideoille piti kuitenkin hakea vauhtia ulkomailta.

Heikki Halttula (Viasys VDC) näki myös ulkomailla tilaajien ottavan helpommin vastaan uudet ideat ja kokeilutoiminnan. Hän korostikin uudistumisen olevan paljon tilaajista lähtöisin. Esimerkkinä Heikki nosti panostuksen Inframodel- standardin kehittämisen; vaikka pitkäkestoinen hanke loi maailman parhaan standardin, ei yleisesti välttämättä ole hyvä asia, että ohjelmistotuottaja tekee standardisointeja. Sen tulisi lähteä tilaajasta. Heikki kuvasi myös tuoreita näkemyksiään tilanteesta maailmalla, esimerkkinä iso muutos Englannissa, jossa tavoitellaan ”digital twin” mallinnusta. Tällaisen mallin avulla saadaan merkittäviä hyötyjä infrastruktuurin käytön tehokkuuden arviointiin ja kehittämiseen.

Manu Marttinen (NCC) näkee ylläpitourakoinnin olevan kovan hintakilpailun kourissa, ja helpointa onkin tehdä sitä mitä tilataan. Marttinen näkeekin tilaajan roolin vahvana, ja antaa esimerkkinä digipäällyste- hankkeen, joka on ollut hieno asia.

Puheenjohtaja Leppänen kommentoi, että keskustelussa selkeästi kuljetaan tilaajan rooli edellä. Hän kuitenkin kääntää keskustelua myös siten, että innovaatiot ja rohkeus kokeiluihin voi olla myös muualta lähtöisin; mikäli yritykset tässä aktivoituvat, niin se kyllä vaikuttaa myös tilaajien vaatimuksiin.

Nina Raitanen (Tieyhdistys) kommentoi vielä alan akateemisen osaamisen näkökulmasta tilannetta; mikäli digitaaliseen väylänpitoon professuuri tulisi hakuun, olisi painopisteistä riippuen Suomessa potentiaalisia ehdokkaita maksimissaan yhden käden sormin laskettavissa; ja jossain tapauksissa ei välttämättä lainkaan.

 

Workshop: infra- ja liikennealan kehittämistarpeet

 Tilaisuuden kokoonkutsuja (Antti Knuutila) fasilitoi iltapäivän työpajaosuuden. Työpajassa jakaannuttiin ryhmiin pohtimaan alan kehittämistarpeita. Tehtävänannon mukaisesti tarpeita pohdittiin pienryhmissä siten, että aluksi arvioitiin pitkän aikavälin strategisia tarpeita, sitten lyhyen aikavälin tarpeita, eli ongelmakohtia, joihin tulisi vastata välittömästi. Näitä priorisoitiin vielä niiden tärkeyden mukaan nelikenttään, ja lopuksi ko. nelikenttä esiteltiin muille osallistujille.

Ryhmän 1 muodosti, Tuomas Hörkkö (Civil Point), Miia Asikainen (Liikennevirasto), Kaarle Korhonen (Pöyry), Jukka Anttila (YIT) ja Jari Kainuvaara (Espoon kaupunki).

Ryhmän keskeiset havainnot liittyivät substanssiosaamisen siirtämiseen, hankintamenettelyjen kehittämiseen, elinkaaren aikaisen tiedon hyödyntämiseen, kulttuuri- ja asennemuutokseen, ja uudenlaisten koulutusmallien kehittämiseen.

Ryhmän määrittely lyhyen aikavälin tarpeissa esiin nousi substanssiosaamisen siirtämisen tarve. Ikääntymisen mukanaan tuoma haaste on kahdensuuntaista; kun perinteisesti osaamista ajatellaan siirrettävän vanhemmalta työntekijältä nuoremmalle, pitäisi nyt asian mennä myös toisin päin. Tarve olisi digitalisoida myös vanhemmat työntekijät hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa.

Toisena nostettiin hankintamenettelyjen kehittäminen. Tarve ei ole vain tilaajan hankintamenettelyjen kehittämisessä, vaan myös urakoitsijan hankintamenettelyjä pitää kehittää. Hankintaa tulee tehdä oikealla tavalla, oikeissa määrissä; ei siten, että hyödynnetään kerran tehtyjä materiaaleja useissa eri hankinnoissa.

Pitkän aikavälin tarpeissa esiin nousi elinkaaren aikaisen tiedon hyödyntäminen, jotta tieto siirtyy aina ylläpitäjälle asti. Siiloutumista tulee välttää, ja nähdä kokonaisuus paremmin ja valjastaa data palvelemaan sitä paremmin.

Tärkeinä, mutta ei niin akuutteina asioina ryhmä koko kulttuurimuutoksen ja asenteen muuttumisen alaan ja omaan osaamista kohtaan. Positiivisen retoriikan kautta rakentuu positiivinen alamielikuva; joka on omiaan luomaan houkuttelevampaa imagoa. Myös open data ja ketterä kehitys nähtiin mahdollisina tulevina kehittämistarpeina. Datan kerääjien tulisi voida asettaa datansa avoimeksi, ja saada siitä korvausta. Tätä avattua dataa kuka vain voi hyödyntää, ja rakentaa sen päälle liiketoimintaa.

Koulutuksen kehittämisen tarpeiksi kaivattiin uusia malleja jo työelämässä oleville. Uusien menetelmien levittäminen ja jakaminen käytäntöön; miten saadaan uusien menetelmien mahdollistama tehokkuus leviämään? Pitkät läsnäolokoulutukset tarvitsevat vaihtoehdoksi joustavampia, verkossa käytävää koulutusta. Osaamisen todentamiseen voitaisiin kehittää osaamismerkki- käytäntö, joita voisi ansaita tietyt sisällöt tentittyään.

Manu Marttinen (NCC) kommentoi tiedon tuottamiseen liittyviä tarkkuushaasteita. Pitäisi olla selvää, mitä varten tieto on tuotettu / tietoa tuotetaan, sen tarkka sijainti, ja tarkka muu metatieto pitäisi olla tallennettu relevantisti. Tiedon huono tarkkuustaso saattaa hankkeilla johtaa virhearvioihin; sen perusteella pitäisi pystyä tekemään päätöksiä, joten sen tarkkuuteen pitäisi voida luottaa.

Harri Yli-Villamo (VR-Track) kommentoi koulutusten maksullisuutta, ja sitä, pitäisikö kaikki koulutus olla työnantajan maksettavaa. Tätä myös ryhmässä oli pohdittu, ja nähtiin, että tärkeää olisi luoda osaamisen kehittämiseen järjestelmä, joka ei sulje pois ketään tarvittavien taloudellisten resurssien tai ajan takia. Osaamisen kehittäminen tulisi kehitettävällä mallilla tuoda niin lähelle, ja niin helpoksi, että osallistuminen onnistuu.

 

Ryhmän 2 muodosti: Nina Raitanen (Tieyhdistys), Heikki Halttula (Viasys VDC), Anna Saarlo (Liikennevirasto), Mikko Saarinen (Proxion), ja Magnus Frisk (Infra Ry).

Keskeiset havainnot liittyivät osaajien riittämiseen ja alan imagoon ja alatietouden lisäämiseen eri koulutusasteilla, perusopetukseen (matematiikan rooli), hankkeen elinkaarikustannuksiin perustuvaan digitaaliseen hallintaan, avoimen datan rooliin, ja hankintatoimen kehittämiseen.

 

Ryhmässä oli vilkas keskustelu, jonka pohjalta nousi keskeisiä tärkeitä tarpeita, joihin tulisi reagoida välittömästi. Ennen kaikkea osaamisen perusta tulisi saada kuntoon, ja tekijöitä alalle. Tämä edellyttää rahoitusta koulutukseen ja tutkimukseen, sen täytyisi olla kunnossa. Lyhyellä aikavälillä digitalisaatio on avain, millä saataisiin säästöjä rakentamiseen ja tehokkuutta aikaiseksi. Elinkaarikustannuksiin perustuvan ajattelun hankkeen digitaalisessa hallinnassa ja avoimen datan roolit ovat suuria ja niihin tulisi reagoida pikaisesti.

Toiseksi ryhmä näki alan imagon kehittämisen tärkeyden.

Avoin data, ja ketterä kehittäminen, ja datan sovellettavuus esitettiin myös tärkeinä kehittämiskohteina. Kunhan dataa on saatavilla ja se on helposti käytettävässä ja sovellettavassa muodossa, siitä saadaan paljon aikaan. Tätä tarvitsisi kehittää välittömästi, alan tulisi saada heti kaikki saatavilla oleva tieto käyttöön.

Hyödyllisenä, mutta ei kriittisimpänä nähtiin tiedon lisääminen alasta eri koulutusasteilla, esimerkiksi lukioissa. Mielenkiintoisten tehtävien esittelyä suunnittelusta ja rakentamisesta liikennesuunniteluun ja alan monipuolisuuden esittelyä tulisi olla enemmän.

Lisäksi prosesseja tulisi kehittää – miten hankkeet viedään läpi. Allianssit, aikainen osallistaminen, vuorovaikutuksen lisääminen ovat avainasemassa. Siten suunnittelu saadaan palvelemaan rakentamista ja käyttöä parhaalla mahdollisella tavalla. Myös prosessien digitalisointia kauttaaltaan tulisi kehittää edelleen.

Lisäksi innovatiiviset hankinnat edellyttävät edistämistä. Tämän päivän hankintamallit ovat tämän päivän hankintamalleja, mutta ei välttämättä tulevaisuuden. Tässä suhteessa siis ensimmäisen ryhmän esityksen kanssa oltiin samoilla linjoilla; onko hankinta tarpeen tehdä aina samaa tuttua kaavaa noudattaen, vai olisiko kehittävää välillä kokeilla jotain uutta? Se edesauttaisi alan viemistä eteenpäin.

Must do- asioita ovat myös perusopetus. Insinöörien luova ongelmanratkaisukyky on seurausta korkeatasoisesta matematiikan opiskelusta ja sen myötävaikutuksesta ajattelun kehittymiseen. Vaikka kaikki voidaankin laskea koneella, ei se poista tarvetta siihen, että matemaattisella opiskelulla myötävaikutetaan aivojen kehittymiseen, luovuuteen, ja ongelmanratkaisukykyyn kokonaisvaltaisesti. Siksi korkeatasoisen matematiikan roolia tulee korostaa.

Lisäksi kovan substanssiosaamisen merkitys on suuri. Huolimatta siitä, että mahdollisesti tulevaisuudessa tekoäly hoitaa entistä enemmän tehtäviä, se ei poista tarvetta substanssiosaamiselle ja ymmärrykselle siitä, mihin ratkaisut perustuvat.

Nykyaikaset työkalut, watson- tekoälyn hyödyntäminen, digitaaliset mallit, rakennusautomaatio, robotiikka, miten mallit liittyvät tähän, ja miten tieto saadaan vietyä koko elinkaaren läpi.

Pitkän tähtäimen ei niin kriittisinä kehittämiskohteina nähtiin infrarakennuskohteiden mahdollinen siirtyminen yksityisiksi. Infran yksityistämisestä on keskusteltu jo kymmenen vuotta sitten; esimerkiksi 100 kilometriä moottoritietä voisi olla yksityinen hanke, joka rakennetaan ja ylläpidetään siten, että ansainta tulee käytön mukaan. Se loisi uudenlaisen dynamiikan siihen, miten ala toimii. Olisi suuria investointeja, ja se tehokkuus, miten tie tehdään ja sitä ylläpidetään sekä käytetään, määrittelee, paljon siitä investoija saa voittoa. Se muuttaisi alaa pakostakin tehokkaammaksi.

Kommenteissa korostettiin, että alatietouden viemistä lukioiden lisäksi tulisi tehdä ehdottomasti myös ammattikouluasteelle sekä yläkouluun. Tällöin voidaan myös paremmin tuoda esiin pitkän matematiikan valinnan merkitystä.

Ryhmän 3 muodosti Matti Kiiskinen (SKOL ry), Ville Suntio (Destia), Timo Saarenketo (Roadscanners), Harri Yli-Villamo (VR-track), ja Hanna Kemppainen (Kuntaliitto).

Keskeiset huomiot liittyivät koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen edistämiseen, jatkuvan oppimisen huomioimiseen ja systemaattisuuteen, hankintamallien kehittämiseen, elinkaaritalouteen, kokeilujen mahdollistamiseen ja helpottamiseen, työ- ja urakiertoon, sekä asenne- ja kulttuurimuutokseen.

Tärkeimpänä kehittämiskohteena heti toteutettavaksi ja välittömästi kyvykkyyttä nostavaksi ryhmä nosti koulutuksen, tutkimuksen, ja kehittämisen edistämisen. Koulutuksia on saatava heti käyntiin, vastaavia kuin alkava Diginfra- koulutus. Ei ole enempää varaa pudota kelkasta, ja tällaisilla koulutuksilla osaamistasoa voidaan kehittää.

Pitkän aikavälin hankkeena taas ryhmä näki jatkuvaan oppimiseen kannustamisen. Työelämään siirtyminen ei lopeta oppimista, vaan tarvittaisiin systemaattisuutta jatkuvaan oppimiseen.

Pitkän aikavälin kehittämistarpeina hankintamallien kehittäminen puhutti myös ryhmäläisiä, ja havainnot olivat hyvin samankaltaisia, kuin aiemmissa esityksissä.

Elinkaaritalous nousi esille myös tämän ryhmän keskusteluissa. Ratkaisujen merkitysten arviointi pitkässä juoksussa on olennaista, sillä pitkällä aikavälillä tulee reilusti kustannuksia, joiden tiedostaminen olisi olennaista. Sitä tulisi huomioida jo hankintamalleissa, ja se voisi vaikuttaa siihen, miten tarjouksia arvioidaan.

Lyhyellä aikavälillä hyödyllisinä, mutta ei niin kriittisinä nähtiin pilottien ja kokeiluhankkeiden helpottaminen. Prosessin ei tulisi olla jäykkä, vaan kokeilu tulisi tehdä helpoksi. Tehtäisiin nopeasti erilaisia kokeiluhankkeita, esimerkkinä Kira-Digi. Lisäksi bonus innovaatioista; ei aina tarjota vain sitä, mitä tilaaja vaatii, vaan voidaan tarjota enemmän, ja saada siitä bonus.

Myös työnkierto / urakierto nousi esille kehitettävänä osaamisen kehittämismallina. Mikäli on samassa työssä koko työuransa, jämähtää osaaminen helposti paikalleen ja kehittyminen päättyy. Samaten ajatusta voi laajentaa opettajiin; olisi erittäin tärkeää, että opettajille olisi mahdollista siirtyä työkiertona työelämään hankkimaan uusinta tietoa ja osaamista tekemisen kautta.

Kaiken kaikkiaan kokonaisuuden ytimessä on myös toimialan asennemuutos. On sitten kysymys tilaajatoiminnan kehittämisestä, tai uusien toimintamallien omaksumisesta (esimerkkinä lähivuosina eläköityvät, jotka saattavat kokea, että muutokset eivät koske heitä), yleisestä muutosvastaisuudesta tulisi päästä eroon. Muutoksen hyväksymistä tulisi edistää, sillä se on joka tapauksessa jo käynnissä väistämätöntä, ja sen mukana tulisi kehittyä.

Ryhmän numero 4 muodosti Mikko Leppänen (MANK/SKOL/Ramboll), Manu Marttinen (NCC), Tuomas Lonka (Proxion), Seppo Oinonen (Liikennevirasto), ja Outi Nietola (Metsäteollisuus).

Tärkeinä nostoina ryhmä esitti yhteisiin tavoitteisiin sitoutumisen, akateemisen tutkimuksen ja opetuksen, toimijoiden välisen vuoropuhelun edistämisen, toiminnan reflektoinnin ja virheistä oppimisen mahdollistamisen, tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusmallin kehittämisen, uuden teknologian hyödyntämisen, sekä proaktiivisen viestinnän.

Ryhmä nosti lyhyen aikavälin tärkeinä kehittämiskohteina yhteisen tavoitteisiin sitoutumisen koko alalla. Olisi tärkeää, että myös oppilaitokset olisivat yhteisissä tavoitteissa mukana. Akateemista tutkimusta ja opetusta tulisi edistää; jonkunlaisia malleja tarvittaisiin, miten toimijat ja oppilaitokset yhdessä ratkaisevat tulevaisuuden haasteet ja saadaan akateemista osaamista. Aiemmin tällaista toimintaa on ollut Tielaitoksella ja VTT:llä, mutta sittemmin kun tämä on siirtynyt alalle tehtäväksi, on syntynyt entistä voimakkaampi tarve yhteisten mallien löytymiseen.

Lisäksi tärkeänä nähtiin vuoropuhelun lisääminen liike-elämän kanssa. Tästä esimerkkinä mainittiin metsäteollisuuden toiminta hallituksen korjausvelkarahoituspäätöksen jälkeen. Päätöksen jälkeen muodostettiin toimialan alle yrityksistä koostuvia työryhmiä ELY-alueittain miettimään alemman tiestön kaikista kriittisimpiä kohteita. Jokaiselta alueelta muodostettiin toimialan yhteinen näkemys, ja se toimitettiin viranomaisille (kaikki ELY:t ja Liikennevirasto) tiedoksi. Tämä oli hyvin paljon virkamiehiä auttavaa työtä, jotta täsmärahoitusta saataisiin tarpeellisille kohteille. Lisäksi vuoropuhelusta mainittiin esimerkkinä pilotointi tiestön kunnon kuvaamisesta kuljetusten yhteydessä. Väylien käyttäjän roolin muutos pelkästä käyttäjästä myös tiedon tuottajaksi on tärkeä kehityskohde. Tällainen molempiin suuntiin tapahtuva ajantasaisen tiedon siirtyminen edistäisi myös täsmäkunnossapidon kehittämistä, joka luo merkittäviä säästöjä verrattuna kokonaiskorjaamiseen/-uusimiseen.

Yleisenä huomiona ryhmä nosti reflektoinnin merkityksen, joka kirjattiin muotoon ”virheistä oppiminen”. Milloin ala on aidosti valmis siihen, että asioita pystytään ottamaan esille, jos jossain on mokattu? Milloin huomataan, että projektissa täytyy jollain tapaa kääntää suuntaa, tai se täytyy jopa keskeyttää (vrt. IT-ala)? Tällainen avoimen läpikäynnin kulttuuri toistaiseksi alalta puuttuu. Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi kunnossapidon konsulttien työssä; mikäli konsulttiselvitys kunnossapidosta on tilattu, mutta se päätetäänkin toteuttaa jollain muulla tapaa, mitään palautetta tai läpikäyntiä aiheesta ei tehdä. Näin ollen myöskään mitään oppimista ei pääse tapahtumaan. Olisikin tärkeää avoimesti keskustella ja edistää yhdessä kaikkien toimijoiden osaamisen kehittymistä.

Pitkällä aikavälillä kriittisinä kehityskohteina ryhmä näki uudenlaisten tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusmallien kehittämisen. Tätä on aikaisemminkin MANK:n toimesta hiukan selvitetty, mutta lisäselvittämistä tähän ehdottomasti tarvitaan. Jo useasti mainittu KIRA-digi mainittiin jälleen esimerkkinä hyvästä ja onnistuneesta toimenpiteestä. Myös Liikenneviraston päällystedigi- hankkeesta on hyviä kokemuksia.

Proaktiivisen viestinnän merkitystä korostettiin. Tällä hetkellä media luo rakennusalasta negatiivista kuvaa, sillä otsikoita etsitään pääsääntöisesti negatiivisten asioiden kautta. Ryhmä pohti, mikä taho olisi alan hyvä äänitorvi, joka veisi positiivista agendaa eteenpäin, ja siten myötävaikuttaisi myös nuorten hakeutumiseen alalle. Mikä olisi se taho, joka kantaisi tästä päävastuun?

Pitkän aikavälin hyödyllisinä, mutta ei vielä niin kriittisinä tekijöinä ryhmä nosti esiin robotisaation, kuljetusten ja työkoneiden automatisoitumisen, lainsäädännöllisten esteiden kartoituksen jne. Nämä tulevat tapahtumaan, ja se, miten se tulee lisäämään alan tuottavuutta ja miten niistä voidaan parhaalla mahdollisella tavalla hyötyä, kaipaisi selvittämistä.

Magnus Frisk (Infra ry) huomautti tässä ohessa myös tietoturvan merkitystä ja uhkiin varautumista. Palvelunestohyökkäys oli jo aiheuttanut porausrobotin työn katkeamisen tilapäisesti Infran jäsenyrittäjällä, joten tämäkin aspekti tulee huomioida automatisaation ja robotiikan lisääntyessä.

 

Työpajan loppukommentit: tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusmallin selvittäminen, olemassa olevien rahoittajien aktivointi, strateginen hankintatoimi ja siihen liittyvä akateeminen osaaminen, ja yhteistyön syventäminen ydinkohtina

Harri Yli-Villamo (VR-track) kommentoi tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusmallien selvittämisen olevan erittäin tärkeä kohde. Aiemmin perustetut SHOK:it nähtiin kaiken kattavana ratkaisuna, mutta ei se kuitenkaan soveltunut kaikkeen. InfraFINBIMin synnyn Yli-Villamo mainitsi toki erittäin hienona asiana. Nyt hän kuitenkin näki meidän olevan ikään kuin tyhjän päällä; miten se tutkimus tulee tulevaisuudessa järjestäytymään ja miten se rahoitetaan?

Yli-Villamo kysyy myös koulutukseen liittyen, miten PPP- hankkeet (public-private- partnership -> elinkaarimalli) ovat edistäneet koulutusta / koulutuksen huomioimista? 20 vuoden vastuiden luulisi luovan intressiä koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen. Tulevaisuudessa trendi jatkuu niin, että mega-luokan hankkeiden aloitukset vähenevät ja kunnossapidon ja korjausrakentamisen määrä kasvaa. Mm. Mikko Leppänen (MANK/SKOL/Ramboll) ja Seppo Oinonen (Liikennevirasto) totesivat, että elinkaarimalleissa tätä ei olla merkittävästi korostettu. Oinonen myös korostaa, että strategiseen hankintatoimintaan liittyen ei juuri ole tarjolla akateemista osaamista tai koulutusta.

Tuomas Hörkkö (Civil Point) korosti myös rahoitusmallin selvittämisen merkitystä. Sellainen on kehitettävä, esimerkiksi prosenttiosuus per hanke.

Seppo Oinonen kysyy myös, että millaisia ajatuksia herättää mahdollinen rahoitusmallin rakentaminen, joka olisi yhdistelmä yritysten yksityistä ja julkista rahaa.

Mikko Leppänen toteaa, että nämä ovat myös priorisointikysymyksiä; paljon pääomaa menee erilaisiin pieniin toimenpiteisiin, jolla paikataan erilaisia osaamisvajeita, kun taas yhdistämällä resursseja, voitaisiin saada aikaiseksi huomattavasti kestävämpiä ratkaisuja haasteisiin.

Nina Raitanen (Tieyhdistys) kommentoi, että tämän pohdinnan lisäksi tulisi myös herättää olemassa olevat rahoittajat. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty alan suomalaista huippututkimusta esittelevä seminaari (Transport research Finland) kokosi suomalaista tutkimusta esittelyyn. Paikalle kutsuttiin mukaan esimerkiksi Suomen Akatemian edustajia. Vastaanotto oli ollut hyvin positiivinen, ja he olivat maininneet, että tietoa toimialan tutkimuksesta heillä on ollut liian vähän. Ninan mukaan meidän pitäisikin tuoda enemmän itseämme tykö; me tehdään paljon hienoja asioita, mistä ei kuitenkaan riittävästi osata viestiä niistä oikein tai oikeisiin kanaviin. Tämän viestinnän ongelman allekirjoitti moni läsnäolija; tarvitsemme proaktiivisen tahon asioiden viestintään alalta ulospäin.

 

DigInfra- hankkeen esittely

 Tuomas Hörkkö (Civil Point) esitteli DigInfra- hankkeen taustaa. Hanke koostuu kolmesta osa-alueesta; tiedon elinkaarenhallinnan osaamista kehittävästä täydennyskoulutuksesta, akateemisen tutkimuksen ja opetuksen edistämisestä, sekä strategisen tilaajatoiminnan edistämisestä.

Hanke on saanut alkunsa vuonna 2016 toimialan omista tarpeista; mukana tällöin keskustelussa ollut Hörkön lisäksi mm. Timo Saarenketo (Roadscanners), Mikko Leppänen (MANK/Ramboll), Nina Raitanen (Tieyhdistys).

Täydennyskoulutuksen osahanketta esitteli Nina Raitanen. Koulutuksen sisältö on kolmepäiväinen. Kaksi ensimmäistä päivää esittelevät väylän elinkaaren osavaiheita johdatellen ajattelun hankkeen osavaiheista elinkaareksi; siiloista kokonaisprosessiksi. Kahden koulutuspäivän aikana siis opitaan kehittämään omaa työtä tukemaan hankkeen koko elinkaarta, ja oppimista tuetaan tähän liittyvillä ryhmätöillä. Kolmas koulutuspäivä on ns. uutuudet ja pilotit- päivä. Tämän päivän aikana esitellään erilaisia pilottien ja kokeilujen tuloksia, uusia ohjelmistoja/versioita jne. Tämän on tarkoitus olla myös päivä, johon pystyy erikseen osallistumaan vuosittain.

DigInfra- koulutuksen pääyhteistyökumppani on TAMK, ja koulutus toteutetaan tammikuun lopussa neljällä eri paikkakunnalla: Tampereella, Turussa, Lappeenrannassa, ja Riihimäellä. Kouluttajina toimivat alan huippuasiantuntijat, ja koulutuksen sisällön suunnitteluun ovat osallistuneet eri yritysten aktiivisia ammattilaisia (mm. Destia / Ville Suntio, NCC / Manu Marttinen, SITOWISE / Ilkka Tieaho). Opiskelijahallinto on TAMK:ssa kouluttautumispaikkakunnasta huolimatta. Täydennyskoulutuksen laajuus on 3op.

DigInfra- koulutus on perustutkinto-opiskelijoille ja alan opettajille veloitukseton. Näin hanke edistää alan uusimpien kehitystulosten välittymistä alan opetuksen käyttöön ja tarjoaa opettajille vuosittaisen täydennyskoulutusalustan.

Antti Knuutila (MANK) kertasi vielä tulevia suunnitelmia DigInfra- koulutuksen saralla. Toteutus järjestetään pilottivuoden jälkeen vuosittain. Jotta vuosittain toteutettava koulutus pysyy uusinta tietoa ja asiantuntevuutta sisältävänä, kootaan koulutukselle vuoden 2017 aikana erillinen ohjausryhmä, joka kokoontuu 2-3 krt / vuosi. Ohjausryhmän tehtävänä on päättää keskeisimmät muutokset koulutukseen ja sen järjestämiseen liittyen, varmistaa parhaimmat asiantuntijat luennoimaan, sekä kartoittaa uutuudet ja pilotit- päivän sisältöä. Koulutuksen lopputöissä etsitään käytännön kehittämiskohteita tiedon elinkaarenhallintaan, ja ohjausryhmä myös arvio tällaisten kehittämistarpeiden merkitystä. Koulutuksessa esiin tulleet kehittämistarpeet voidaan ohjausryhmän näkemyksen perusteella käsitellä myös laajemmassa kehittämisverkoston kokoontumisessa (vrt. tämän päivän kokoonpano), ja pyrkiä edistämään hankkeita yhteistyössä.

 

Puheenjohtajan loppusanat ja tilaisuuden päättäminen

Mikko Leppänen kertasi päivän antia, ja kiitti osallistujia mahtavasta keskustelusta, sekä laadukkaasta annista ryhmätöiden saralla. Monet kehittämistarpeet tulivat selkeästi esille, ja niihin tulee ehdottomasti tarttua, sekä löytää malli toteuttamiseen.

Leppänen korosti vielä yhteistyön merkitystä ja tärkeyttä tässä, sekä toivoi mukana olleiden osapuolten toimivan jatkossakin mukana verkostomaisessa työskentelyssä ja yhteistyössä. Kehittämisverkoston tuottamaa materiaalia on tarkoitus jalostaa ja analysoida, sekä jatkaa työskentelyä maaliskuussa 2018 nykyistä laajemmalla kokoonpanolla (oppilaitokset, rahoittajat mukana).

Puheenjohtaja päätti tilaisuuden 14.50.

Oppilaitosyhteistyö

Yhteistyötä oppilaitosten ja opiskelijoiden kanssa? Ilmoita itsesi mukaan!

Tutustu tarjontaan Lisää uusi ilmoitus

Tekijä etsii työnantajaa

Opiskelija tai vastavalmistunut. Täällä voi hakea kesätyö/harjoittelu/tuntityö/opinnäytetyö-paikkaa, sekä vastavalmistuneelle sopivaa työpaikkaa. Työnantaja. Täällä voit selata ilmoituksia ja löytää sopivan tekijän juuri teidän työpaikallenne.

Tutustu tarjontaan Ilmoittaudu tekijäksi

Työnantaja etsii tekijää

Työnantaja. Täällä voi hakea kesätyöntekijää/harjoittelijaa, tuntityöntekijää,opinnäytetyöntekijää tai vastavalmistunutta. Täytä kaavakkeeseen työpaikan tiedot, hakuehdot ja hakemuksen voimassaoloaika.

Tutustu tarjontaan Ilmoittaudu työnantajaksi

LIKE tiedottaa

Liikenne- ja infra-alan osaamisen kehittämisfoorumi (LIKE) kokoontui 28.3. vuositapaamiseensa Liikennevirastossa

Kuva: Kokoontumisen osallistujat kuuntelevat avauspuheenvuoroa Pääjohtaja Kari Wihlman tarkasteli avauspuheenvuorossaan liikennesektorin reformin lisäksi muita keskeisiä väylänpidon ja liikennejärjestelmän kehittämishaasteita. Jatkossa painopisteenä on väylänpidon rahoituksen turvaaminen. Kehittämistyössä priorisoituvat ilmastokysymykset, ennakoiva talvikunnossapito…

4.4.2018

LIKE: vuosikokoontuminen tärkeiden asioiden äärellä 28.3.2018

LIKE:n vuosikokoontuminen on kaikille avoin tilaisuus, joka järjestetään 28.03.2018 kello 09:00 alkaen Liikennevirastolla Pasilassa. Tämänkertaisen kokoontumisen teemat ovat ammatillisen koulutuksen reformin vaikutuksen työvoiman saatavuuteen, sekä verkostomainen toimintamalli ja yhteiset kehittämishankkeet….

26.3.2018

LIKE tarjoaa liikenne- ja infra-alan uutiskoonnin uutiskirjeenä

LIKE on ottanut käyttöön laajan mediaseurantapalvelun, ja tarjoaa sen tulokset koko alan käyttöön. Mediaseurannan kautta haravoidaan uutisointeja ja keskusteluja koko liikenne- ja infra-alasta, ei siis kenenkään yksittäisen toimijan medianäkyvyyden kautta….

6.3.2018